tutkielma | liitteet| kuvat | kartat
linkkejä  | MultiBalanCE
pääsivulle
 

SISÄLLYS

1. Johdanto
1.1 Tolkienista ja hänen taruistaan
1.2 Kalevalasta
2. Pahuus
2.1 Pahan synty
2.2 Pahan pyrkimykset ja keinot
2.3 Pahan kumppanit
2.4 Riidan aiheuttajat
2.4.1 Silmarilit
2.4.2 Sampo
2.5 Pahan tuho
3. Yhteenveto

LÄHDELUETTELO





1. Johdanto

Tässä tutkielmassa esittelen pahaa, sen ilmentymiä javaikutuksia kirjassa Silmarillion (J.J.R. Tolkien, 1977) verraten sitäSuomen kansalliseepokseen, Kalevalaan. Samalla pyrin selvittämäänKalevalan vaikutuksia Tolkienin kirjojen syntyyn ja vertailemaan käsityksiäpahasta kirjoissa. Tutkielmassa käsitellään enemmänTolkienin Silmarillionia kuin Kalevalaa. Tarkoituksenani onkin tutkia lähinnäSilmarillionia ja käyttää Kalevalaa vain vertauskohtana,koska se on antanut paljon vaikutteita Silmarillioniin ja koko Keskimaanmyytin syntymiseen.
 Jälleen kerran aloitettuani työn, huomasin, ettäaiheeni oli turhan laaja. Niinpä ei kaikkea pahaan liittyvääole tässä käsitelty, vaan olen ottanut aiheet, jotka olivatmielestäni tärkeimmät. Lähteitten löytäminenoli verrattaen vaikeaa ja niinpä suurin osa tutkielmassa esiintyvistäajatuksista on omiani.
 Aiheen valinta tähän tutkielmaan ei ollut vaikeaa;olin juuri lukenut Tolkienin Taru Sormusten Herrasta ja jäänytkoukkuun Tolkienin upeaan fantasia-maailmaan. Aluksi tarkoitukseni olikintutkia Sormusten Herraa, mutta luettuani Silmarillionin aihe vaihtui, koskaSilmarillionin rakenne muistuttaa paljolti Kalevalaa, josta olin valmistanuttutkielman aikaisemmin. Pahaa tutkielmassa käsitellään juurisen takia, että koko Silmarillion perustuu taisteluun pahuutta vastaan.Koko kirjassa, alusta loppuun, yrittävät haltiat, ihmiset, kääpiöt,jumalat ja henget taistella Morgothin mahtia vastaan. Tutkielmassa käsittelenmyös Kalevalan Sampoa ja Silmarillionin Silmaril-jalokiviä, vaikkane eivät aivan suoraan aiheeseen liity. Nämä esineet vaikuttavatmolempiin tarinoihin kuitenkin niin, että niiden osuutta pahaan kannattaahieman valottaa.
 

1.1 Tolkienista ja hänentaruistaan

John Ronald Reuel Tolkien syntyi Blomfonteinissa, Orange Free Statessa vuonna 1892. Ronaldin äiti kuoli 1904 ja jätti pojat isänsä huostaan Birminghamiin. Jo varhain John Ronald osoittautui kielineroksija opiskeltuaan walesin kieltä ja suomea hän ryhtyi jo kehittelemään omia haltiakieliään. Selvittyään hengissä ensimmäisestä maailmansodasta Tolkien palasi Englantiin ja omistautui kokonaan kieltenprofessorin työlleen Oxfordissa. Hän oli jo silloin aloittanutSilmarillionin ja Keskimaan tarujen kirjoittamisen. Ensimmäinen Keskimaahansijoittuva kirja, The Hobbit, julkaistiin vuonna 1937. Kirjasta tuli suosittuja kustantaja vaati jatko-osaa. Vasta lähellä eläkepäiviään Tolkien julkaisi suurimman teoksensa Taru Sormusten Herrasta (ensimmäinen ja toinen osa 1954, viimeinen osa 1955). Tolkien ehti kirjoittaa Sormusten Herran loppuun, mutta hänen kuoltua vuonna 1973 jäi Silmarillionin viimeistely hänen pojalleen Christopherille. (The Tolkien Calendar1997)
 Silmarillion on mahtava tarina hyvän ja pahan taistelusta,Keskimaan esiajoista, maailman luomisesta ja monista muista ihmisten jahaltioitten kohtaloista sekä kertomus Kivien Sodasta, jossa taistellaanSilmarileista, maailman arvokkaimmista jalokivistä. Oikeastaan Silmarillionei ole romaani, eikä sen paremmin novellikokoelmakaan, se on myyttija tarusto, joka valtaa lukijansa ja vie hänet mukanaan. Hyvänkäsityksen Tolkienin työstä saa, jos kuvittelee, ettäHomeroksen olisi täytynyt keksiä koko Kreikan jumaltarusto ennenIliaan ja Odysseian kirjoittamista. Tolkien halusikin tavallaan tehdäEnglannille oman kansalliseepoksen.
 

1.2 Kalevalasta

Kalevala (1849) on Suomen kansalliseepos, jonka kokosi Elias Lönnrot (1802 - 1884) suomalaisten ja karjalaisten ihmisten runoista ja lauluista. Se on tarina maailman syntymisestä ja luomisesta, Sammosta ja sankareista. Kalevala on saavuttanut suurta kuuluisuutta maailmalla ja sen innoittamana on kirjoitettu useita muita kirjoja ja eepoksia, esimerkiksi USA:n kansalliseepos, Hiawatha. Kalevala on kirjoitettu kokonaan runomuodossa, nelipolvisenatrokeena, jossa painollinen ja painoton tavu vuorottelevat, esim. ”Vakavanha Väinämöinen”.
 Silmarillionissa Kalevalan vaikutuksen huomaa selvästi niinkoko kirjan rakenteessa kuin yksittäisissä luvuissa. EsimerkiksiSilmarillionin luku Túrin Turambarista on kuin kopioitu KalevalanKullervo-runosta.
 


2. Pahuus

Ei Silmarillionissa eikä Kalevalassakaan mikään ole pahaa pohjimmiltaan, vaan pahuuden aiheuttaa jokin asia tai esine, kateus javiha. Silmarillionissa tämä tekijä on koko maailma ja senomistamisesta käytävä taistelu sekä Silmarilit, jalokivetjoihin jumalten puitten valoa on varastoitu. Kalevalassa kateutta ja vihaaaiheuttaa Sampo, laite, joka toi omistajalleen rikkauksia sekä Pohjolankaunis neito, jota kaikki havittelevat.
 

2.1 Pahan synty

Sekä Silmarillion että Kalevala sisältävätupeat luomiskertomukset maailman synnystä ja alkuajoista. Nämäkertomukset muistuttavat toisiaan paikoin melkoisesti. Keskeisin ero onehkäpä se, että Ainulindalëssa, Silmarillionin luomistarinassa,maailmaa luovat selkeästi jumalat. Kalevalan maailma saa alkunsa kuinvahingossa ja Ilmatar vain jatkaa luomistyötä.
 Ainulindalëssa jumalista korkein, Eru, haltiakielelläIlúvatar, luo ainurin (huomaa haltiakielinen monikko) eli Pyhät,näyttää heille minkälainen maailmasta pitäisitulla ja tekee sen olevaksi. Tämän jälkeen ainur ryhtyvätmuovaamaan soitollaan maailmaa Ilúvatarin Lapsia varten. Nämälapset ovat siis haltiat ja ihmiset. Jo tässä vaiheessa ainuristaerottuu Melkor, suurin ja mahtavin ainu, joka halusi luoda maailmasta mieleisensäja hallita sitä korkeimpana herrana. Ilúvatar kuitenkin estääMelkorin aikeet ja alistaa tämän. Tästä Melkorin vihanousee ja hän näkee mitä kaikkea kaunista muut valar, maailmaanlaskeutuneet Pyhät, ovat tehneet ja kadehtii tätä suuresti.Niin Melkor ryhtyy tuhoamaan kaikkea mitä valar luovat. ”Loistostahän (Melkor) vajosi ylpeyteen, ylpeydestä vihaan, ja hänvihasi kaikkia paitsi itseään ja oli suruton ja säälimätönhenki... ...hänestä tuli häpeämätön valheittenpuhuja.” (Tolkien, Silmarillion 1977). Näin Melkoria alettiin kutsuaMorgothiksi, Maailman Mustaksi Viholliseksi, eikä häntäenää luettu kuuluvaksi ainuriin.
 Tässä Silmarillionin aloitusluvussa Tolkien osoittaaselvästi, miten hyvästäkin voi tulla pahaa, jos tälleannetaan liikaa valtaa ja voimaa. Lisäksi Melkor kadehtii muita sisariaanja kääntyy pahaan huomattuaan, ettei saa valheillaan muita valaristapuolelleen. Tolkienin maailmassa kaikki paha on lähtöisin Morgothista,kaikki muu on hyvää tai ainakin on ollut, ennen kuin Morgothon sen turmellut.
 Kalevalan luomiskertomuksessa maailman maat ja taivaat syntyvät sotkan munasta. Ilmatar muotoilee maat ja synnyttää Väinämöisen, joka jatkaa luomista Sampsa Pellervoisen avustuksella. Kalevalassa ei kuitenkaan millään tavalla selvitetä Pohjolan tai Tuonelan, pahan olinpaikkojen, tai Pohjan akan syntyä. Morgoth ja Pohjan akka muistuttavat toisiaan kuitenkin melkoisesti. Molemmat osaavat noitua ja muunnella omaa ulkomuotoaan. Ilmeisesti Pohjola, Pohjan akka ja Tuonela luotiin jo maailman alussa,kuten Silmarillionissakin.
 Oikeastaan Kalevalassa ei ole pahuutta, ennen kuin riidat PohjolanImmestä ja Sammosta kehittyvät. Vaikka Pohjolan akkaa kuvataanvastenmieliseksi ja koko Pohjolaa hyvin inhottavaksi ja pahaksi paikaksi,niin ne eivät ole ehkä varhaisemmissa runoissa olleet sitä,vaan kristinuskon saapuessa ja osoittaessa naisen paikan naisvaltainenPohjola luokiteltiin pahaksi.
(Utrio, Kalevan tyttäret)
 

2.2 Pahan pyrkimykset ja keinot

Aluksi, kun Melkor ei vielä ollut lopullisesti kääntynyt pahaan, valo kiinnosti ja houkutteli sitä, mutta huomattuaan etteipystynyt valoa kokonaan omistamaan hän ryhtyi pimeyden ruhtinaaksija yritti tuhota kaikkea valoa mitä maailmaan syntyi. Ensin Morgothtuhosi Lamput ja sen jälkeen vielä Valarin Puut jotka tuottivatvaloa maailmaan. Aurinkoa ja kuuta ei Morgothkaan pystynyt voittamaan.Korkeimpana tavoitteena Morgothilla oli kuitenkin koko maailman ylin herruusja kaikkien kansojen alistaminen hänen tahtoonsa. Tähäntavoitteeseen päästäkseen hän hallitsi pimeydellä,pelolla ja valheilla. Alusta asti Morgothin pahin keino oli uskotella haltioilleja ihmisille valheitaan, jotta nämä taistelisivat toisiaan vastaan.Päästäkseen ylimpään valtaan Morgoth pyrki hajottamaanvalarin luoman maailman ja muokkaamaan siitä haluamansa.
 Kalevalan maailmassa ei tätä taistelua ylimmästä herruudesta käydä aivan näin selkeänä, vaikkaPohjola yrittääkin heikentää ja tuhota etelääsairauksilla ja muilla vitsauksilla. Myös Pohjan akka piilottaa auringonja kuun kiusatakseen Kalevalaisia. Tämä pyrkimys on saman suuntainenkuin Silmarillionissa, sillä molemmissa vihaa aiheuttaa kateus toisenhyvinvoinnista ja menestyksestä.
 

2.3 Pahan kumppaneita

Silmarillionissa yksin Morgoth on paha, kaikki muut hänen palvelijansa ja orjansa hän on itse luonut tai houkutellut puolelleen valheilla.Kalevalassa tilanne on hieman saman suuntainen, joskaan ei aivan niin kärjistynyt. Pohjolaa johtaa yksin Pohjan akka jota kaikki muut tottelevat. Hänen palvelijansa koostuvat kuitenkin Pohjolan kansasta, eivät vain tietyistä olennoista.
 Suurin Morgothin palvelijoista oli Sauron, joka neuvoi Morgothia,johti tämän joukkoja ja taisteli pahan puolella. Sauron oli entinenmaia, valaria auttanut hyvä henki, seppä Aulën palvelijaja Sormusten Herra, jonka Melkor valheilla ja mahdillaan otti puolelleen.Melkor houkutteli monia muitakin henkiä mukaansa erotessaan ainurista,mutta Sauron oli heistä suurin. Nämä henget pystyivätottamaan monia muotoja tai liikkumaan näkymättöminä.Vielä Vihan Sodan ja Morgothin vangitsemisen jälkeen jäiMelkorin pahuus elämään Sauronin kautta, joka tuhoutui vastaSormusten Sodassa. Monista muistakin hengistä Morgoth teki palvelijoitaan.Balrogit olivat entisiä kirkkaita tulenhenkiä, jotka Morgothkäännytti pahaan palvelukseensa. Nämä olivat valtavankokoisia, ihmistä muistuttavia olentoja, jotka taistelivat aina Morgothinjoukkojen etunenässä käytellen suuria tuliruoskia. Näistäsuurin, Gothmog, johti useita taisteluja kunnes haltia Glorfindel tuhosisen taistelussa kuollen samalla itse. Vähäpätöisempiä pahan palvelijoita olivat örkit, Morgothin haltioista muuntamat taistelijat. Nämä eivät oikeastaan palvelleet pahaa vapaaehtoisesti,vaan ne pelkäsivät isäntäänsä enemmänkuin taistelua.
 Kalevalassa Pohjan akkaa palvelevat monet ihmiset ja eläimet.Pohjolan isäntä toimii lähinnä sotajoukkojen johtajanaja on ilmeisesti Pohjan akan lähin palvelija. Isäntä osaamyös loitsia ja taistella, kuten mittelössä Lemminkäistävastaan, jossa Pohjolan isäntä saa surmansa. Hän onkin verrattavissavaikkapa Silmarillionin Sauroniin tai balrogien johtajaan Gothmogiin. Pahuuteenliittyvät sekä Kalevalassa että Silmarillionissa eläimistäkäärmeet. Käärme tappoi Lemminkäisen Tuonelassaja Silmarillionissa lohikäärmeet olivat pahan mahtavimpia apureita.
 

2.4 Riidan aiheuttajat, Silmarilit ja Sampo

Kaikkein läheisimmin toisiaan muistuttavat esineet Silmarillionissa ja Kalevalassa ovat juuri Silmarilit ja Sampo, mystiset esineet, jotkaauttoivat omistajaansa ja joitten vuoksi taisteltiin ja tapettiin. Ne ovatjopa luotu samalla tavalla. Esineet eivät ole pahoja, mutta ne ovatmolempien tarinoiden pääaiheita ja hyvä vastaan paha taisteluakäydään juuri näiden ympärillä.
 
 
 

2.4.1 Silmarilit

Kolme jalokiveä, Silmarilit, takoi haltia Feänor Valinorissa ja ne olivat noldorin suurimmat saavutukset kautta aikain. Niihin oli varastoitu jumalten puitten valoa, joka säilyi, vaikka Melkor tuhosi puut. Näitä kiviä ei voinut kantaa mikään paha tai sellainen, jollene eivät kuuluneet ilman suuria tuskia. Kiviin tuntui kuitenkin liittyvän kirous. Kaikki halusivat niitä, mutta aina ne tuottivat omistajalleen loppujen lopuksi surua. Melkor varasti nämä kivet ja kiinnittine kruunuunsa, vaikka hänen kätensä kärventyivättässä työssä pahoin. Noldorin ruhtinaat vannoivat valan,että he taistelisivat kivistä viimeiseen hengenvetoon asti. Minnekivet joutuivat, siellä syttyi sota ja haltiat taistelivat jopa toisiaanvastaan. Lopuksi Silmarileista yksi hautautui mereen, toinen maahan jakolmas kivi muuttui tähdeksi taivaalle.
 

2.4.2 Sampo

Sammon takoi seppä Ilmarinen ahjossaan naimakaupaksi Pohjolan neidosta. Sampo oli jonkinlainen mylly, joka tuotti omistajalleen rikkautta. Pohjolan neidon kuoltua kalevalaiset lähtivät sotaretkelle vaatimaan Sampoa takaisin. Samalla tavoin kuin Silmarilit, Sampo tuhoutui taistelussa, jasen osat levisivät maailmalle. Sampo lieneekin ollut hieman esikuvanaTolkienin Silmarileille.
 

2.5 Pahan tuho

Ei Silmarillionissa eikä Kalevalassa paha kuole lopullisesti tarinan lopussa, vaikka se suuren tappion kärsiikin. Silmarillionin Morgothajetaan maailman ulkopuolelle, mutta hänen palvelijansa jatkavat pahantyötä Keskimaassa. Kalevalassa Pohjan akka joutuu antamaan periksiKalevalaisille ja päästämään auringon ja kuuntakaisin taivaalle.
 Morgothin vallattua Beleriandin, haltiat pakenevat maan eteläisempiin osiin. Puolihaltia Eärendil lähtee kuitenkin pyytämään apua jumalten valtakunnasta, Valinorista. Tästä alkaa Vihan Sota, jossa valarin sotajoukot tuhoavat Morgothin valtakunnan ja vangitsevatentisen Melkorin. Taistelu on niin kiivas, että suuri osa Beleriandistavaipuu mereen. Morgoth kahlitaan ja suljetaan koko maailman ulkopuolelle.Pahan palvelijoita metsästetään pitkään, muttaesimerkiksi Sauron ja balrogeja jää henkiin jatkamaan Morgothintyötä Keskimaassa.
 Kalevalassa Pohjan akka sulkee auringon ja kuun maan sisään monien lukkojen taakse. Väinämöinen käy Pohjolassavaatimassa taivaankappaleita takaisin paikoilleen ja tappaa paljon pohjalaisiasaamatta aurinkoa esiin. Silloin seppä Ilmarinen ryhtyy takomaan valtavaaavainkimppua. Ilmarinen uskottelee Pohjan akalle, että hän takoorengasta, jolla Pohjan akka vangitaan. Tästä Pohjan akka pelästyy,nöyrtyy ja laskee auringon ja kuun takaisin taivaalle.
 Näin siis molemmissa tarinoissa paha voitetaan ja alistetaan.Erona tarinoissa on kuitenkin se, että Silmarillionissa paha voitetaanvoimalla ja väkivallalla, kun taas Kalevalassa ei aurinkoa ja kuutaonnistuttu päästämään väkivalloin esiin,vaan Ilmarisen oveluudella Pohjan akka pettää itsensä.
 



 

3. Yhteenveto

Silmarillioniin Tolkien on luonut tarkoituksella selkeän pahuuden, jota vastaan muut taistelevat. Paha on kiteytynyt yhteen henkilöön, Morgothiin, josta Tolkienin näkemyksen mukaan kaikki nykyinenkin pahuus on lähtöisin. Tämä Silmarillionissa esiintyväpaha korostaa ja liioittelee kaikkia tosielämän ”pahuuteen” liittyviäasioita, kuten kateutta, ahneutta ja vallan halua. Ulkoisesti tämäpaha liittyy aina pimeyteen. Myös Kalevalassa pahaan liittyy kateusja vallan halu. Kalevalassa pahan kiteytymää edustaa Pohjan akka,jolta Morgoth on selvästi perinyt joitakin vaikutteita. Tässäkin Tolkien on kuitenkin kärjistänyt asioita ja tehnyt Morgothistaehdottomamman pahan kuin Pohjan akka.
 Vaikka Tolkien on selkeästi ottanut Kalevalasta vaikutteitakirjojensa pahuuteen, ei Kalevalasta löydy samanlaista ehdotonta pahaakuin Silmarillionissa tai Tolkienin Keskimaan taruissa yleensä. TokiKalevalassa Pohjola on kuvattu hyvin pahaksi paikaksi, varsinkin loppupuolella, mutta kyse on enemmänkin kahden kansan taistelusta kuinaivan mustavalkoisesta hyvä vastaan paha ottelusta.
 Jos Kalevala on vaikuttanut runsaasti Tolkieniin, niin Silmarillion ja Keskimaan tarut yleensä ovat muokanneet ja selventäneet käsityksiämme örkeistä, haltioista ja kääpiöistä. VaikkaKeskimaan tarut eivät liene kaikille kovin tuttuja, niin niistäon peräisin paljon fantasiaan liittyvistä asioista ja mielikuvista.

 Timo Hiekkanen 9B
 
 
 
 

LÄHDELUETTELO

Day, David. 1980. Tolkienin maailma. WSOY, Porvoo.
Day, David. 1992. Tolkienin tarujen taustaa. WSOY, Porvoo.
Carpenter, Humphrey.  1998. J.R.R. Tolkien, elämänkerta.Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Utrio, Kaari. Kalevan tyttäret.
Hiekkanen, Timo. 1999. Kalevala-tutkielma.
Internet lähteitä, mm. The Tolkien Calendar.

alkuun


Send e-mail to web-master: Timo.hiekkanen@nic.fi